Omatoimisella käsityöleirillä

Aluksi meinasin laittaa tämän postauksen otsikoksi (Käsi)työleirillä, mutta sitten ajattelin, että se olisi ehkä hieman liian raflaava. Minulla kun näin nuorena ihmisenä ei kuitenkaan onneksi ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia työleireistä. Olen lukenut viime aikoina Anne Frankin päiväkirjaa ja vaikka teksti onkin sujuvuudeltaan leppoisaa luettavaa eikä tähän mennessä ole tapahtunut mitään kovin dramaattista (ellei tietenkään "maan alle" pakoon lähtemistä lasketa), on kirja tullut uniini parikin kertaa. Esimerkiksi eräänä yönä näin unta, jossa Venäjä oli valloittanut Suomen ja olimme menossa valkoisilla skoottereilla joko pakoon valloittajia tai työleirille, en muista kumpaa. Matkalla vessataukoja oli vain harvakseltaan ja myös huoli omasta lapsesta oli kova. Mutta onneksi se oli vain unta, josta sain herätä omaan, turvalliseen arkeeni.

Työleirillä en siis tietenkään ole ollut, mutta käsityöleirillä kuitenkin. Viime Turun reissulle pakkasin mukaan materiaalit peräti kahdeksaan työhön ja itsekin jo naureskelin, että onkohan tuossa nyt "hieman" liikaa. Mutta kumma kyllä, kuudessa päivässä kaikki tulivat ainakin pientä säätöä vaille valmiiksi.

Ensimmäisen näistä kolmesta röyhelöhuivista aloitin junassa. Virkkaaminen on siitä mukava käsityö, että sitä voi tehdä, vaikka joutuisikin istumaan leikkivaunun liukumäen alapäässä odottamassa, että poika laskee päin lonkkaani, kun ei ilman äidin apua vielä uskalla laskea. Toisen huivin aloitin saman iltana perille päästyäni ja kolmannen varmaankin seuraavana päivänä, kun toinen valmistui. Ravelry-muistiinpanojen mukaan aloitin projektin 11.8. ja sain sen valmiiksi 13.8., joten kolmen päivän aikana virkkailin nämä. Koukku 7mm ja lankana jälleen kerran Rose, jota kului melko tarkalleen kolme kerää: ensimmäiseen huiviin 50, toiseen 47 ja kolmanteen 50 grammaa. Eli vain pieni nöttönen jäi. Ekan huivin jouduin jopa lopettamaan hieman kesken, kun lankaa ei riittänyt muutamalle viimeiselle silmukalle. Mutta ei sitä kyllä edes huomaa, jos ei osaa katsoa. Nämä huivit ajattelin antaa kiitoslahjoiksi pitopalvelun naisille, jotka osallistuivat ikimuistoiseen hääpäiväämme loihtimalla ihanat ja maukkaat ruoat. :-)

Kummityttöjen ponchoista ylijääneistä langoista tikuttelin vielä ponchojen kavereiksi beaniet. Ensimmäisen sain valmiiksi juuri reissuunlähtöpäivänä ja toisen sitten huivien valmistumista seuranneena päivänä. Puikot 4mm ja lanka kului taas aika tarkalleen loppuun; langankulutus 34 ja 33 grammaa. Toisesta beaniesta jäi puuttumaan pari kerrosta, koska lanka ei olisi riittänyt, mutta sitäkään ei kovin helposti huomaa. Ja kun pipo on menossa 8-vuotiaalle, ei onneksi pituuttakaan tarvitse olla yhtä paljon kuin aikuisen pipossa.

Bones-sukista ensimmäinen valmistui jo edellisellä reissulla, mutta jotenkin toisen saaminen alulle takkusi, niin että säästin sen suosiolla tähän kertaan. Ja aika sukkelasti se sitten valmistuikin, taisi mennä vähän toista päivää. Nämä sukat menevät kiitokseksi kaasolleni (Et Svante lue tätä tai ainakin esität sitten yllättynyttä!!), jolle hääni taisivat olla melkoinen urakka. Malli valikoitui yhteisen TV-suosikkimme, Bonesin mukaan. Olen muuten huomannut, että sarjan kymppikauden jaksot pyörivät nyt maanantai-iltaisin Maikkarilla. Olen kuitenkin tarkoituksellisesti jättänyt ne väliin, koska aion nautiskella jaksot ihan omaan tahtiini sitten, kun dvd ilmestyy. On jopa ollut kaason kanssa puhetta, että pitäisimme yhdessä jonkinsortin katselumaratonin. Lankana näissä tassunlämmittimissä on Nalle Taika, jota kului 87 grammaa. Käytin itselleni poikkeuksellisen ohuita puikkoja, 2,5-millisiä. Niillä sai kivan napakkaa jälkeä aikaiseksi ja taidankin kokeilla niitä jatkossakin Nallea neuloessani.

Mukaan reissuun pääsi myös jo Saarijärvellä aloittamani pipo. Tämäkin oli tosi joutuisa tehdä, mutta harmittavasti lanka loppui kesken resorin virkkaamisen. Edellinen samanlainen painoi 75 grammaa, joten ajattelin, että keränlopusta saisi vielä toisenkin. No eipäs ihan saanutkaan ja pipo sai odottaa valmistumistaan kotiinpääsyyn asti. 5mm koukulla Seiskaveikkaa kului 76 grammaa.

Seuraavien otusten vartalo-osat valmistuivat myös reissussa, itseasiassa auton takapenkillä istuskellessa (mies tuli hakemaan meidät Turusta). Silmiä ja nokkia sekä täytevanua ne joutuivat kuitenkin odottamaan eiliseen asti:

Pöllökaverukset menevät ystävälleni Epelle, joka tilasi ne kummilapsilleen. Vaikka Eppekin harrastaa neulomista, virkkaamisesta hän ei ole vielä kovin innostunut, joten ilomielin lupasin parit pöllöt pyöräyttää. Novita Miamia ovat kumpikin ja lankaa kului keltaiseen otukseen 68 grammaa ja vihreään 71 grammaa. Vanua nämä herrat ahmivat 82 ja 92 grammaa. Ohje löytyy Prinsessajuttu-blogista.

Näiden töiden myötä lankavarastoni olisi laihtunut 516 grammaa....

.... mutta meninpä taas käymään Prismassa ruokaostoksilla:

Miamit olivat tarjouksessa 1,95€/kerä. Nappasin pari kerää kutakin kiehtovinta väriä ja lisäksi pari yksittäistä kerää. Näille on kuitenkin melkein kaikille tarkoitus tiedossa; ne muotoutuvat pöllöiksi tai pöllöaiheisiksi tavaroiksi (niistä toivottavasti lisää vielä tämän vuoden puolella.) Kuvasta puuttuu yksi keltainen kerä (jonka otin käyttöön saadakseni noille yllä oleville pöllöille nokat), joten lankoja tuli lisää 550 grammaa. Mutta varastohan lisääntyi oikeastaan vain 34 grammalla, jess! :-D

Huomenna pitäisikin pakata sitten taas jo seuraava "leiriä" varten. Olen taas torstaina lähdössä pojan kanssa Turkuun, jospa siellä saisi taas paria KyJyä edistettyä. Nyt esittelemieni töiden myötä valmiina on jo kymmenen ja enää yksi aloitus puuttuu. Eli on jopa mahdollista saada suurin osa töistä ajoissa valmiiksi.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Pitsiturnauskestävyys nollissa

Viime postauksen lopussa lupasin seuraavassa kirjoituksessa esitellä viimeiset kyhini. Vaan eipä se nyt ihan niin menekään. Perjantaina pelattiin Raumalla pitsiturnaus, jonka laitoin pyörimään tabletilla. Samalla ajattelin laittaa pingotukseen toiseksi viimeisen kyhin, pitsiliinan, jonka sain kuitenkin virkattua ajoissa valmiiksi heinäkuun puolella. Koskaan en ole pingotuksesta erityisesti tykännyt eikä minulla ole siitä siis kovin paljon kokemusta, joten hermot meni aika nopeasti. Jätin homman sikseen enkä turnaustakaan ehtinyt kauaa katsoa, kun lähetys katkesi. Mies oli sitä ruvennut katsomaan töiden lomassa työkoneeltaan ja kahdella laitteella ei voinut katsoa yhtä aikaa.

Ajattelin, että päivitän blogia seuraavan kerran vasta sitten, kun olen saanut liinan pingotettua, mutta kun toisenkin yrityksen jälkeen homma on yhä kesken ja valmiita töitä on kasaantunut jo muutama, halusin purkaa ne tänne, ettei jossain kohtaa tulisi taas kymmenen työn megapläjäyspostausta. Ja myös sen takia, että olen taas lähdössä Turkuun ja seuraava päivitysmahdollisuus olisi viikon päästä.

Sain äidiltä toissa Jouluna lahjaksi kuusi kerää turkoosia Rosea, jota olen hartaudella hillonnut lankavarastossani. Pitkään ajattelin tehdä siitä itselleni jotain, mutta en ollut saanut aikaiseksi. Nyt häiden jälkeen ajattelin käyttää kerät alta pois ja tehdä niistä kiitoslahjat kummitytöilleni, jotka olivat morsiustyttöinä (kutsukorttien väri oli hieman turkoosiin vivahtava vihreä, joten mielestäni väri sopii mainiosti):

Tikuttelin kummallekin tytölle ponchon. Puikot 5mm ja langankulutus 118g/kpl. Lankaa jäi vielä vajaa pari kerää, joten työn alla on vielä pipot settiin mukaan. Toinen pipo onkin jo valmis ja toinenkin jo puikoilla.

Kolmas valmistunut työ menee joulupukin säkkiin joko mieheni siskolle tai isoveljen avovaimolle:

Virkatun pipo ohje löytyy Ravelrysta nimellä Unforgettable hat. 5-millisellä koukulla kului Seiskaveikkaa 75 grammaa. Sain tämän valmiiksi viime lauantaina katsellessani pojan riemua erilaisissa pomppulinnoissa Saarijärvellä sijaitsevassa Puuhapuisto Veijarissa. Täytyy kyllä kehua tuota paikkaa; oli monenlaista pomppulinnaa ja muuta tekemistä sekä eläimiä. Kuulimme paikasta vasta vähän aikaa sitten ja harmittaa, ettei tänä kesänä ehditä sinne uudestaan. Mutta tosiaan tuo pipo tuli siellä valmiiksi ja ehdin aloittaa seuraavankin. Olin kyllä luvannut miehelle, etten ota neuletta mukaan, mutta kummasti oli vaatekassin pohjalle unohtunut tuo virkkuu. ;-D

Nyt täytyykin rientää pakkaamaan Turun reissua varten ja valita sinne mukaan otettavat neuleet.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Mitä serkumpi, sen herkumpi

Bloggaamisessa on ollut taas parin viikon tauko. Töitä olen kyllä saanut valmiiksi, mutta saumaa niistä kirjoittamiseen ei ole juuri ollut. Viime viikon osalta tämä johtui siitä, että olin koko viikon poikani kanssa Turussa. Äitini oli tätä vierailua toivonut ja olikin ihan mukava nähdä häntä oikein ajan kanssa. Viikko sitten äiti pääsi siirtymään Hirvensaloon Karinakotiin, jossa on paljon sairaalaa rennompi olo ja kuitenkin osaava ja sydämellinen henkilökunta. Ihanaa on myös mielestäni se, että nyt iskä voi jäädä äidin luokse yöksi.

Olin alunperin ajatellut reissulla käyväni tapaamassa ainakin neulovaa ystävääni Eppeä, mutta kaikki aika ja voimat menivät äidin luona vieraillessa. Siis mukavaa meillä oli ja äiti on vielä olosuhteisiin nähden ihan ok kunnossa, mutta en jaksanut lähteä hoitokodista ylimääräisiä reissuja tekemään. Yhtenä päivänä kävin kuitenkin sen verran kaupungilla, että kävin hamstraamassa lankaa Lankamaailmasta. Iskä heitti minut sinne ja olin kyllä oikein ylpeä, kun hän kerrankin muisti, missä kyseinen kauppa sijaitsee. :-D

Tällaiset ostokset tarttuivat mukaan:

Viisi kerää vihreää Hjertegarn Blend Bamboota ja viisi kerää vihreää Hjertegarn Bommix Bamboota. Näistä olisi tarkoitus tikutella jouluisia tiskirättejä lahjoiksi.

Vein äidillekin pari kerää Novita Rosea hänen omista varastoistaan. Samalla nappasin kolme kerää myös itselleni:

Nämä muokkaan ponchoksi sitten joskus.

Ja vielä jatkoa käsistä luisuneelle lankalakolle:

Eli kuusi kerää Novita Otavaa. Nämä ostin jo ennen Turun reissua Prismasta miehen tulevaa villapaitaa varten. Nyt tätä lankaa on yhteensä 18 kerää, luulisi sen jo aika pitkälle riittävän.

Niin, ja kuvista puuttuvat vielä kaksi tummanruskeaa kerää Seiskaveikkaa, jotka ostin kummipojan Pätkis-pukua varten.

Kesäyön hulluttelu päättyi heinäkuun loppuun pari päivää sitten. Sain kaikki työt valmiiksi, tässä viimeisimmät:

Tämän herkullisen kassin virkkasin serkulleni, joka oli kommentoinut itselleni virkkaamani kassia kivaksi. Pitihän siis hänellekin sellainen tehdä samantien! :-D Serkku kävi äitiä katsomassa ja samalla sain annettua kassin hänelle. Serkku oli oikein iloisesti yllättynyt ja kassi pääsikin heti käyttöön. Koukku 2,5mm ja lankana Dropsin Safran, jota kului 143 grammaa.

Toisenkin ET-kassin sain valmiiksi, tällä kertaa taas Kotiväestä:

Koukku 1,75mm ja langankulutus 107 grammaa. Tämän taidan laittaa synttäri- tai joulupakettiin eräälle mieheni sukulaiselle, jonka tiedän pitävän turkoosista (en kerro kenelle, koska tiedän hänen lukevan tätä blogia). Enkä usko muuten ET-kassien tähänkään loppuvan; suunnitteilla on vielä ainakin kaksi kassia, koska lankoja riittää.

Seuraavat herkut eivät mene sukulaisille, mutta sitäkin rakkaammille ystäville:

Kummitytön isosiskoille joululahjaksi tekemäni ranteenlämmittimet on tehty samalla Suuri Käsityö -lehden 9/2007 -numerosta löytyvällä ohjeella, värit vain ovat toisinpäin. Kummassakin puikot 3mm ja 3,5mm ja lankana Novita Wool, jota kului ylempiin 45 ja alempiin 46 grammaa.

Melkoista herkuttelua ainakin värien puolesta on myös näissä sukissa, jotka tein isoveljen avovaimolle hänen lokakuista syntymäpäiväänsä varten. Sukkiin yhdistelin sini-violetti-sävyistä Nalle Taikaa sekä turkoosia ja vaaleanvihreää Woolia. Puikoilla 3mm lankaa kului 73 grammaa. Täytymee kyllä ruveta muokkaamaan tuota perussukkaohjetta jotenkin tai ruveta tekemään sukkia jollain muulla ohjeella, koska tuollaisenaan sukka on suht väljä jalkapöydän kohdalta ja melkoiselta palluralta tuo näyttääkin. Olenkin jo tekemässä Bones-sukkia eräälle ystävälleni ja niissä istuvuus on ihan eri luokkaa.

Tämän huivin aloitin alunperin mieheni isoäidille, mutta koska tämä valmistui sopivasti Turussa ollessani, vein sen ilahduttamaan äitiäni. Yksittäistä ohjetta tähän ei ole, googlasin vain hakusanoilla "Half granny square" ja tein niin ison isoäidinneliön puolikkaan, kuin vain lankaa riitti. Huivin ympärille virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja rapuvirkkausta. Lankana viime kesän asuntomessuilta ostamani Ann-Collectionin Elsa ja reunassa Rose. Siitähän se ajatus lähtikin; sekä minulla että miehelläni on Elsa-niminen isoäiti. Omani tosin kuoli jo kaksitoista vuotta sitten, mutta onneksi miehen mummo on vielä elossa. Koukku 5mm ja langankulutus noin 200 grammmaa (tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska en päässyt punnitsemaan tätä). Tästäkin huivista olen tekemässä jo toista versiota, joka päätynee alkuperäiseen osoitteeseen.

Seuraavassa postauksessa olisi tarkoitus laittaa KYH 2015 osaltani pakettiin ja varmaan höpötellä jotain myös tämän vuoden kyjyistä, jotka ovat minullakin jo hyvässä vauhdissa.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Lapin luonto luo outoa taikaa

Ja se onkin niin voimakas taika, että saa jopa kaksi kuukautta kestäneen langanostolakon lopahtamaan ihan tuosta vaan. Vietimme miehen viimeisen lomaviikon hänen isotätinsä luona Ranualla ja otin reissuun mukaan ekan villapaitaneuleeni miehelle. Nythän olin viimein saanut kokonaisen villapaidan hänelle aloittaa, kun "poikaystäväkirous" ei enää uhkaa. On nimittäin olemassa sellainenkin sanonta, jonka mukaan miehelle ei kannata neuloa villapaitaa seurusteluaikana, jos haluaa hänet pitää.

Tämän ekan villapaidan värin päätin itse, lähinnä sen mukaan, mitä lankaa oli tarpeeksi varastossa. Langaksi valikoitui punakirjava Nalle Taika. Ehkä tästä syystä mies rupesi vihjailemaan myös hieman hillitymmän värisestä villapaidasta. Sopivat langat tulivatkin vastaan hieman yllättäen Ranuan S-Marketissa. Onhan se toki nykyään lähes itsestäänselvää, että pienenkin ruokakaupan hyllyiltä löytyy lankaa, mutta mielestäni kyseisen kaupan lankahylly on kokoisekseen harvinaisen hyvin varusteltu. Ja sen vieressä oli ostoskärry täynnä alennuslankoja, joiden joukosta bongasimme harmaata Novita Otavaa:

12 kerää eli 600 grammaa ei ehkä yksinään riitä villapaitaan, mutta ajattelin ehkä raidoittaa sitä vaikka harmaalla Seiskaveikalla.

Lankaostosten vastapainoksi on onneksi esiteltävänä muutama valmis työkin:

Juhannuksena kilkuttelin valmiiksi ponchon mustasta Rosesta. Puikot 5mm ja langankulutus 115 grammaa.

Mustaa lankaa jäi jäljelle vielä sopivasti baskerin verran:

Puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 37 grammaa. Tämä ja poncho pääsevät lahjavaraston täytteeksi.

Aiemmasta ponchosta, joka oli valkoinen, jäi pieni nöttönen lankaa, jonka laitoin pariksi harmaalle Roselle. Yhdessä niistä syntyi beanie:

4-millisillä puikoilla tikutellen lankaa kului 30 grammaa. Vaikka pipo hienosti sopiikin, kuvassa mallina toimiva Pingu ei saa sitä pitää, vaan pipo päätynee joulupakettiin kummityttöni isosiskolle.

Tämän ihanuuden, eli Heart Baby Blanketin, saa puolestaan pojan pikkuserkku, joka syntyy loppuvuodesta. Puikot 4,5mm. Novitan Miamia kului 261 grammaa.

Kovasti syyhyttäisi neuloa miehen villapaita valmiiksi, mutta pitäisi kyllä palata vielä joksikin aikaa KYHien pariin, jotta saan jäljellä olevat valmiiksi kuun loppuun mennessä.


Pysytään puikoilla!



rakkaudella,

manteliMinni

I am the Walrus

Blogihiljaisuutta on kestänyt muutaman viikon, mutta syy on ollut vallan ihana. Piti nimittäin kiirettä järjestellessä omia häitäni! Vihdoin, kuuden vuoden seurustelun jälkeen, sain astella alttarille rakkaan mieheni kanssa. Sukunimenikin vaihtui ja minusta tuli rouva Mursula. Ainakin kummityttöni sisaruksineen vannoi nauravansa nimelleni koko loppuelämänsä. :D

Häitä varten piisasi kaikenlaista pientä askartelua. Kaikista ylpein olen ehkä tästä heittokimpusta:

Kukat on virkattu Crelando Springistä, Marks&Kattens M&K Sommargarnista sekä Red Heart Cotton Mixistä. Kunkin kukan keskellä on nappi ja varret ovat rautalankaa, jonka ympärille kieputin teippiä. Varsien ympärille laitoin vielä satiininauhaa. Ohjeen löysin Repeat Crafter Me -blogista. Painoa kukille, jotka ovat yksi KYH-töistäni, tuli yhteensä 35 grammaa. Kimpun nappasi muuten 13-vuotias kummityttöni, joka toimi myös morsiustyttönäni. Kukat herättivät ihastusta myös muissa tyttövieraissa ja sain jo useammankin tilauksen. :-D

Viikonloppuun mahtui myös surua; häiden jälkeisenä aamuna saimme tietää, että äitini isä, rakas pappani, oli nukkunut pois. Onneksi rakkaus ja hyvät muistot kantavat.

Haluan vielä tätäkin kautta kiittää kaikkia juhlissa mukana olleita sekä erityisesti rakkaita kaasojani, bestmania ja valokuvaaja-Villeä. Kiitos, että teitte päivästämme ihanan ja ainutlaatuisen!



rakkaudella,

manteliMursu <3

Ufoja tuhoamassa

En voi sanoa, että kovinkaan paljon uskoisin ufoihin, mutta jotenkin niitä pirulaisia vain löytyy majailemasta käsityökorieni uumenista. KYHin aikana olen kuitenkin sitkeästi hyökännyt niiden kimppuun. Olen onnistunut aika hyvin, sillä tällä hetkellä vain kaksi Ravelryssa keskeneräisinä olevista projekteista on sellaisia, jotka eivät kuulu KYH-listaani.

Käsityökoreistani sotkuisimmassa on viime vuoden alkupuolelta lähtien lojunut surullisen oloisena pipontekele, josta olin jo puikotkin riistänyt parempaan käyttöön. Koska lankana on Rose Mohair, en viitsinyt sitä ruveta purkamaankaan. Maanantaina iski viimein sellainen sisupuuska, että sain langat selviteltyä ja laitettua puikot paikoilleen. Samana päivänä sainkin sitten myssyn jo tikuteltua valmiiksi:

Ohjeena käytin Kalastajan vaimo -blogista löytyvää beanie-ohjetta. 4mm puikoilla lankaa kului 33 grammaa. Pipo jää omaan päähäni, koska se sopii samoista langoista muutama vuosi sitten neulomaani takkiin.

Myös eilen sain valmiiksi viime vuoden puolella aloitetun työn. Lokakuussa tein 12 paria vauvansukkia Keski-Suomen keskussairaalaan. Kun olin saanut ne valmiiksi, aloin tehdä uutta satsia. Sen neulominen hyytyi kuitenkin heti ensimmäisen sukan jälkeen. Vaikka sopivaa lankaa onkin jäljellä vaikka kuinka paljon, päätin typistää tämän "pläjäyksen" yhden parin mittaiseksi:

Lankana itse koolaamani Novita Wool, jota kului 3-millisillä puikoilla 23 grammaa. En vielä tiedä, päätyvätkö nämä hyväntekeväisyyteen vai jonkun tuttavan vauvalle, joten laitoin nämä lahjalaatikkoon odottamaan.

Hieman tuoreempaa ufokantaa edustavat nämä junasukat, jotka aloitin toukokuussa. Aloitin ne tohkeissani nuoremmalle kummipojalleni, mutta saatuani ensimmäisen sukan valmiiksi, totesin, etteivät ne ole sopivat vielä pitkään aikaan ja laitoin toisen sukan jäähylle. Halusin nyt tämänkin keskeneräisen pois kuljeksimasta, joten tikuttelin senkin valmiiksi eilen. Puiko 2,5mm ja langankulutus 29 grammaa. Lankana Anttila Minni.

Viimeisenä esittelen pienen työn, joka ei ole ufo eikä kyh:

Ystäväni pyysi virkkaamaan juhlamekkoonsa koristeen, joka olisi noin 10cm halkaisijaltaan. Valitsin Ravelrysta ohjeeksi Pineapple Coasterin. Ohje olisi kokonaisena ollut kuitenkin liian iso, joten virkkasin siitä vain viisi ensimmäistä kerrosta. Koukku 1,5mm ja lanka Novita Kotiväki, jota kului vain 2 grammaa. Koska kulutus oli noin vähäinen, en kehtaa laittaa tätä kyhiksi. Mutta tuohan ei haittaa, koska ideoita kyllä riittää.

Enää onkin kaksi kyh-aloitusta tekemättä. Niiden jälkeen voikin sitten Juhannuksena ruveta aloittelemaan KyJyjä. :-D


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Ahneella on...

... ei sitä kuuluisaa likaista loppua (ainakaan vielä :P), vaan aika päheä kesäkassi! Hetken mielijohteesta aloitin kyhinä toisenkin ET-kassin, tällä kertaa isommalla koukulla ja paksummalla langalla. Yllätyin siitä, kuinka paljon isompi kassista tuli kolmosen koukulla ja Lidlistä ostetulla Crelando Spring -langalla kuin 1,75-millisellä koukulla ja Kotiväellä. Yllätyin myös siitä, että päätinkin ahneuksissani pitää kassin itselläni enkä laittanut sitä lahjavarastoon, kuten oli alunperin tarkoitus.

Tästä tuli oikein kiva ja ihan käyttökelpoisen oloinen. Pahoittelen näitä yksipuolisen oloisia kuvia, mutta kamerani on edelleen rikki ja joudun ottamaan kuvat tabletilla. Lankaa kassiin meni muuten yllättävän paljon; 192 grammaa.

Toki lahjavarastokin on saanut täytettä:

Tämän verkkokassin viimeistelin ET-kassin vanavedessä, oli nopea homma, koska puuttui vain toinen kahva. Tässäkin lankana Crelando Spring ja koukku 3mm. Lankaa kului tasan yhden kerän verran eli 50 grammaa.

Novita Rosesta neulottu poncho valmistui Turun-reissun jälkimainingeissa. Otin sen matkalle mukaan, jos vaikka junassa olisi aikaa neuloa pojan vahtimisen ohessa. Ja yllättävän hyvin sitä olikin, vaikka suurimman osan kotimatkasta hän vietti sylissä Nalle Puhia tabletilta katsellen. :-D Puikot 5mm ja langankulutus 118 grammaa.

Ahneella on myös kädet täynnä käsitöitä vuoden lopulle asti, sillä menin ilmoittautumaan Löysäpipoisten neulojien KyJyyn, jossa tavoitteena on aloittaa 20 työtä välillä 20.6. - 31.8. ja saada ne valmiiksi jouluyöhön mennessä. Jokaisen työn tulee painaa vähintään 50 grammaa.

Perustelin tähänkin tempaukseen ilmoittautumista sillä, että neulottua ja virkattua tulee paljon joka tapauksessa ja samalla saa kätevästi tehtyä joululahjat. Ja laihdutettua lankavarastoa, koska tarkoituksenani olisi mahdollisimman pitkälle tehdä kyjyt jo varastossani olevista langoista.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni