Hatut ja myssyt - mytyt ja hassut

Muistatteko brittiläisen sketsiohjelman nimeltä Fast show (suomeksi Ruuvit löysällä) ja siinä esiintyneet Jesse's Diets -pätkät? Niissä jokseenkin räjähtäneen oloinen ukkeli astuu ulos hökkelin ovesta ilmoittamaan, mitä on sillä viikolla enimmäkseen syönyt. Kyseinen hahmo on pyörinyt mielessä miettiessäni viimeisten viikkojen neulomuksia.

This week I've been mostly knitting chemo caps! Alkuun pari vanhaa klassikkoa:

 

Ohje: Granny Stripes hat / Bernat Design Studio
Lanka: Drops Safran
Koukku: 3mm
Langanmenekki: 33g
Ravelryssa: Lahjapipo 10

 

Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Cotton Soft
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 41g
Ravelryssa: Lahjamyssy 7

Kuten Ravelry-projektieni järjestysnumeroista näkee, on näillä malleilla tullut jokunen myssy värkättyä. Molemmat ovat kyllä kivoja ja varsinkin tuo neulottu on mukava sikälikin, että se sopii vaivattomasti myös miehille, mutta välillä aivonystyrät kaipaavat edes hitusen vaihtelua ja haastetta.

Aloin miettiä uusia vaihtoehtoja sytomyssyiksi. Olen pitkään ihaillut Niina Laitisen sukkaohjeissa esiintyviä pitsimalleja ja pohtinut, miltä ne näyttäisivät useampana mallikertana pipoissa. Siitä se ajatus sitten lähti:

 
 
 

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Niina Laitisen Villiviinit-sukista
Lanka: Novita Cotton Soft Color ja Drops Safran
Puikot: 3mm
Langanmenekki: Yhteensä 129g
Ravelryssa: Vaahtokarkkiviiniä, Beige villitys ja Aurinkosokeri

Myssyistä tuli kivoja ja erityisesti tykästyin siihen, miten kivasti päälakikavennukset asettuvat. Se on oikeastaan työläin vaihe kuvion muokkaamisessa pipoon sopivaksi, mutta ei oikeastaan kovin hankalaa kuitenkaan.

Villiviinien kuvio ei suinkaan ole ainut minua kiehtova, joten seuraavaksi työn alle pääsi Emilia-sukkien pitsiraita:

 

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Niina Laitisen Emiliat-sukista
Lanka: Novita Cotton Soft
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 47g
Ravelryssa: Elämä on juhla

Mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka muutaman silmukan ja kerroksen mallikuviollakin voi saada näyttävää jälkeä. Vielä kolmeen muuhunkin pipoon ammensin inspiraatiota Laitisen malleista:

  

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Niina Laitisen Holey Butterflies -sukista
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 45g
Ravelryssa: Mariposa

  

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Niina Laitisen Tähkät-sukista
Lanka: Novita Cotton Soft
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 42g
Ravelryssa: Tähkäpää

  

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Niina Laitisen Ruusunnuput-sukista
Lanka: Novita Cotton Soft
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 45g
Ravelryssa: Nuppu

Pipomania ei mennyt vielä näilläkään ohi. Tällä kertaa käänsin katseeni Ullaneuleeseen ja sieltä löytyviin Kerttu-sukkiin, joiden kuviota olen myös ihaillut pitkään:

  

Ohje: Omasta päästä / pitsikuvio Paula Paajasen Kerttu-sukista
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 44g
Ravelryssa: Gertrude

Myös Google osoittautui pitsikuvioiden etsimisen suhteen käteväksi. Laitoin hakusanaksi yksinkertaisesti lace knitting pattern ja löysin mallineuleen, jota kutsuttiin arrow headiksi. Siispä päätin nimetä seuraavan pipon Keihäänkärjeksi:

  

Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 41g
Ravelryssa: Keihäänkärki

Viimeisten kahden pipon kuviot löysin "wanhan ajan Ravelrysta", toisin sanoen mallineulekirjasta, joka on ollut hyllyssäni jo ainakiin kymmenen, ellei jo lähemmäs kaksikymmentä vuotta.

  

Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 36g
Ravelryssa: Sydän laulaa

  

Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Puikot: 3mm
Langanmenekki: 36g
Ravelryssa: Folia

Myssyhampaan lisäksi myös askartelu- ja ompeluhampaita on kolottanut viime aikoina. Seuraavaan postaukseen yritän muistaa laittaa kyseisistä tuotoksista kuvaa.

Mutta nyt lähden Ohranjyvään viikoksi syömään jätskiä.

Keep calm and knit on!



Rakkaudella,

manteliMinni

Elämäni ääniraita

Oikein leppoisaa ja armollista pääsiäismaanantaita kaikille!

Armollisuus kannattaa muuten aloittaa ihan omasta itsestä. Sain siitä muistutuksen toissapäivänä (sopivasti lankalauantaina). Lähdin tuolloin pienelle pyörälenkille saadakseni raitista ilmaa, kotiin oli tarkoitus palata sopivasti ennen Masked Singerin alkua. Vaan kuinkas sitten kävikään; tulin taas vaihteeksi ammentaneeksi idiotismin pohjattomasta kaivosta oikein isolla kauhalla.

Poljin ihan hyvissä fiiliksissä Vaajakosken keskustaan, jonne ei meiltä ole kuin muutama kilometri. Kävin vähän asioilla ja päätin jatkaa vielä Vaajakosken ABC:lle, ihan vain kokeillakseni, millainen matka sinne olisi. Apsi löytyi moitteettomasti, mutta siitä se "hauskuus" vasta alkoikin. Kauniisti sanottuna, olen perinyt äitini suuntavaiston ja nohevana päätin, että kun lähden tuohon suuntaan, tie palaa jossain vaiheessa kaupunkiin.


Poljin eteenpäin enkä juurikaan ihmetellyt, että maantie ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä isommaksi tieksi muuttumisesta. Sitten vastaan tuli kyltti "Toivakka 15". WhaaAAT?? Siinä vaiheessa Maskedin alkuunkin oli enää 45 minuuttia, joten soitin miehelleni ilmoittaakseni, että hakoteillä ollaan. Mies totesi, että kyllähän sieltä polkee kotiin ennen ohjelman alkua. Itse en ollut siitä niinkään varma (BTW, minä olin oikeassa [vaikka ei se kyllä varsinainen ilon aihe ollutkaan]).

Eipä siinä sitten oikein auttanut muu kuin niellä vähätkin jäljellä olleesta ylpeydestä ja kääntä pyörä ympäri. Olin lenkille lähtiessä ajatellut, että saisin sen aikana kuunneltua äänikirjan loppuun (Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan kolmas osa, Elämänlanka). Niin sainkin, mutta siinä vaiheessa olin vasta takaisin ABC:n kohdalla. Koska en halunnut heti perään aloittaa uutta äänikirjaa, napautin auki Spotifyn ja sieltä uusimman soittolistani.

Kun nyt viime viikkoina on tullut vietettyä aikaa kotona tavallista enemmän, olen päässyt pitkästä aikaa kunnolla musiikin kuuntelun makuun. Aika lailla tajunnanvirran mukana tuntuu kappaleiden valinta menevän ja varsinkin mies välillä pyörittelee päätään (vissiin jotain muutakin voisi välillä kuunnella kuin Malin veljeksiä). Mielessä onkin kehkeytynyt idea jäsennellä biisejä soittolistoiksi ja avata blogissa syitä sille, miksi juuri nämä kappaleet ovat minulle tärkeitä. Tein muuten soittolistat sekä Youtubeen että Spotifyhin, ihan jo siksikin, että kaikkia biisejä en löytänyt molemmista palveluista. Siksi listoissa on siis pieniä eroavaisuuksia.

Saa kuunnella hei, ei oo pakko:

Elämäni ääniraita

Ensimmäiseen soittolistaan olen koonnut kappaleita, jotka muistuttavat minua tavalla tai toisella paikkakunnista, joissa olen asunut. Mukaan mahtuu myös pari "bonusraitaa".

Forssa/Koijärvi

- Mika ja Turkka Mali: Tyykikylään takaisin
- Mika ja Turkka Mali: Mää ja hiljanen Viljanen

  * Olen päästänyt ensiparkaisuni Forssan sairaalassa ja asunut ensimmäisen vuoteni Koijärvellä.
     Vaikka muutimmekin pois minun ollessani pieni, taitaa se olla niin, että tytön saa pois Vorssasta,
     mutta Vorssaa ei saa pois tytöstä. Siksi kai Malin veljesten laulut ovat aina näpäyttäneet jotain
     erityistä kieltä sydämessäni. Ja jo ekaluokalla koulussa ilmoitin heidän olevan suosikkibändini. :D

- Bonusraita: Jope Ruonansuu: Vorrsasta

   * Myös Jope Ruonansuuta tuli kuunneltua paljon kultaisella 90-luvulla. Erityisesti tämä biisi
      kuuluu edelleen vakiokappaleisiini. Vaikka Ruonansu tunnetaankin erityisesti imitaattorina ja
      vitsinvääntäjänä, on Vorrsasta mielestäni hieno kunnianosoitus ja kieltämättä kyllä kiteyttää
      Malien tuotannon yhteen biisiin hienosti.

Kankaanpää

- Bryan Adams: We're gonna win
- Popeda: Onhan päivä vielä huomennakin

   * Äkkiseltään googlettamalla en löytänyt Kankaanpäästä kertovia lauluja, joten turvauduin asiaan,
      joka Kankaanpäässä vietetyistä parista vuodesta on jäänyt elämääni. Ja sehän on tietenkin
      pesäpallo. Sekä tuo Bryan Adamsin biisi että Popedan versio alunperin Fredin kappaleesta     
      ovat olleet KaMan sisääntulobiiseinä. Ne ovat minulle tunnelmannostattajia, joiden myötä palaan
      ajatuksissani Pohjanlinnan stadionin katsomoon jännittämään ottelun alkua. Pieni huomautus
      Youtube-soittolistan suhteen: en löytänyt We're gonna winistä muuta kelvollista versiota, joten
      jouduin valitsemaan Pelicansin maalilaulu -videon, vaikka se hieman raastoikin mustavalkoista
      sydäntäni.

- Bonusraita: Antti Tuisku: Peto on irti

   * Mitenkäs Rollon suuren pojan hitti liittyy muka Pohjois-Satakuntaan? No, tässä kohtaa on
      aasinsilta yllättävän tukeva. Musiikkivideon ohjauksesta ja taiteellisesta ilmeestä ovat nimittäin
      vastanneet Huuskan sisarukset, nuo Kankaanpään lahjat suomalaiselle kulttuurille. Sisaruksista            Tapio tunnetaan ehkä paremmin taiteilijanimellä Cristal Snow. Ekan kerran biisin kuullessani ja          videon nähdessäni huudahdin spontaanisti: V.M.P! Sittemmin olen kyllä nöyrtynyt ja todennut,            että P:nkin voi toteuttaa hyvin ja antaumuksella kieli poskessa. Ja onhan siinä jotain runollistakin,
      kun polkee sormet ja varpaat kohmeessa sekä jättimäinen kyr tatti otsassaVaajakosken
      keskustasta kotiin päin tämän tahdissa.
      Nöyrimmät anteeksipyyntöni niille ohikulkijoille, jotka mahdollisesti ovat ihmetelleet, miksi tuo
      kolmekymppinen mamma heiluttaa takamustaan pyörän selässä.

Särkisalo

- Eija Merilä: Yö saaristossa
- Arja Havakka: Lokki

   * Särkisalosta kertovia kappaleita en tiedä muita kuin veljeni kyhäämän punk-biisin. Mutta koska
      kyseinen (ex-)kunta sijaitsee saaristossa, on luontevaa valita saaristoon liittyviä lauluja.
      Yö saaristossa on yksi lempitangoistani (siis musiikin, ei vaatetuksen saralla, huom!). Lokin taas
      valitsin siksi, että lokkeja Särkisalossa riittää. Onneksi kanadanhanhista ei sentään ole taidettu
      lauluja tehdä. Niiden ja niiden jätösten väistely kun oli tosi "hupia" uimarannan laiturille
      mennessä.

- Bonusraita: Markus: Kaikki tytöt ovat varattuja

   * Särkisalossa kävin esikoulun ja ala-asteen, ryhmät olivat mukavan pieniä ja opettajilla oli oikeasti
      aikaa. Yläasteelle ja lukioon oli mentävä naapurikuntaan Perniöön, jossa eivät ryhmäkoot
      myöskään päätä huimanneet. Koulussa kaikki lienevät tunteneet toisensa ainakin ulkonäöltä ja
      rehtorikin muisti jokaisen oppilaan nimen tuosta vaan. Markus on pari vuotta vanhempi, joten
      emme olleet koulukavereita, mutta laitoin biisin soittolistalle siksi, että mielestäni se tavoittaa
      hyvin pikkupaikkakunnan tunnelman ja siitä tulee Perniö mieleen.

Turku

- Kevyt Jee: Tämmöttisbiisi
- Erkki Liikanen: Hunajata

   * Kun isäni jäi eläkkeelle, tuli muutto pois Särkisalosta ajankohtaiseksi. Turku oli luonnollinen
      vaihtoehto, olihan kaupunki vuosien varrella tullut tutuksi minkä muunkaan kuin urheilun kautta.
      Olen joskus tänne blogiinkin kirjoittanut fanittavani Tepsiä eikä se asia tule muuksi muuttumaan.
      Turussa asuessa tuli myös käytyä katsomassa Turku-Pesiksen matseja ja siellä kuulin ekaa kertaa
      helmen nimeltä Tämmöttisbiisi. Aivan mahtava räppipläjäytys, jota kuunnellessani tunnen suurta
      kotiseutuylpeyttä. Ainakin omassa mielessäni myös Hunajata liittyy lähtemättömästi
      turkulaisuuteen. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että biisi löytyy kummastakin soitto-
      listasta, mutta erilaisina versioina. Aikanaan, alettuani käyttää Spotifyta, päätin huvikseni
      tarkistaa, löytyisikö Tepsin ikoninen kannatusbiisi sieltä. Ja löytyihän se, tai ainakin luulin niin.
      Yllätys oli nimittäin melkoinen, kun painoin playta. MIKÄ TÄMÄ ON?? Eipä ollut ennen tullut
      mieleen, että Tepsi-kappale ei ollut suinkaan ensimmäinen versio. o_O

Jyväskylä

- FP: Jypinkylä II
- Poju: Poika saunoo
- Kalevauva.fi: Jyväskylä

   * Turusta matka jatkui tänne Jyväskylään, rakkauden perässä totta kai. Sopeutumista on vuosien
      saatossa helpottanut se, että täälläkin pelataan pesistä ja lätkää. Siksi niin Jypinkylä II kuin myös
      Poika saunoo ovat listalle päätyneet. Ja sinne kuuluu ehdottomasti myös Jyväskylä, jonka
      Aihe vapaalta kerätyt sanoitukset ovat niin elävästä elämästä kuin olla voi. Kyllä, en lakkaa
      ihmettelemästä, miten joka paikkaan voi olla ylämäki. Kyllä, olen opiskellut täällä humanisimia.
      Kyllä, olen vieläkin opiskelija. Kyllä, puhun ainakin välillä jyväääskylää. Haluaisin tosin
      huomauttaa, että täällä on useampikin järvi, johon voi kävellä. Nih! :D


Soittolistan loppuessa olin jo melkein kotona ja ankarasta henkisestä vi ketutuksesta huolimatta päätin lopulta olla itselleni armollinen ja ottaa asian huumorilla. Ja sopivasti näiden biisien jälkeen alkoi vielä soida Tiktakin Sankaritar:

Tämän iän piti olla parempi
ja olotilan jotenkin tyyni

- -

Mä näen tyhjän taistelukentän
Pahimman vastustajani tiedän
Minusta itsestäni sen löydän
Ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa - -


Tällainen on siis allekirjoittaneen elämän ääniraidan ensimmäinen osa. Olisi kiva kuulla muidenkin vastaavia. Mutta nyt puikot käteen.

Stay safe, stay healthy!


Rakkaudella,

manteliMinni

Parasta mitä housut jalassa (tai ilman) voi tehdä

Minä teen sitä jatkuvasti, päivittäin. Mitä useammin, sen parempi. Jotkut saattaisivat jopa sanoa, että minulla on siihen addiktio. Voin tehdä sitä missä vain; sängyssä, sohvalla, keittönpöydän ääressä, junassa, bussissa, you name it. Välillä on kiva vaihdella välineitä, ettei touhu käy yksitoikkoiseksi. Ja ihan parasta tietysti on, jos saa tehdä sitä kavereiden seurassa!

Ai mitä tämä maailman ihanin asia sitten on? Kaksimielisyydet sikseen, kyse on tietenkin neulomisesta. Ajatus on peräisin Titityyn virtuaalivierailu-videolta. Jos ette ole sitä vielä nähneet, niin tästä pääsette kurkkaamaan tuonne aarreaittaan, jonne aion kyllä laukata pää kolmantena jalkana heti, kunhan olosuhteet palautuvat edes jotenkuten normaaleiksi. Poikkeusolot ovat kyllä avanneet silmiäni sikäli, että on tullut mietittyä, miten ihanaan yhteisöön neuleharrastuken myötä saan kuulua. Ja miten laaja se yhteisö onkaan; livetapaamisten puuttuessa netissä on aktivoiduttu monin tavoin ja esimerkiksi Ravelryn Lovin´ the freebies -ryhmässä on ketju, josta löytyy kymmenittäin rajoitetun ajan ilmaiseksi saatavilla olevia ohjeita, joilla kannustetaan neulojia pysymään kotosalla.

Tosiaan, neule- ja virkkausaika on lisääntynyt itselläkin huomattavasti ja olen sen ottanut ilolla ja kiitollisuudella vastaan (mitenkään toki sairastuneiden kärsimystä ja esim. hoitajien työtaakkaa väheksymättä). Tuloksena on ollut muunmuassa kohtalainen kasa virkattuja verkkokasseja:



Ohje: Grocery Bag / Haley Waxberg
Lanka: Novita Rento ja Novita Cotton Soft Color
Koukku: 4mm ja 3,5mm
Langanmenekki: yhtensä 385g
Ravelryssa: Kassinen, Kassinen 2, Kassinen 3, Kassinen 4 ja Kassinen 5

Kasseilla ei ole selkeää päämäärää vielä, mutta niitä on vain niin kiva tehdä. Novitan Rennosta aloin tehdä kasseja lähinnä sen takia, että saisin viimekesäisen heräteostokseni kulutettua johonkin järkevään. Neljän kassin jälkeen lankaa ei enää riittänyt seuraavaan, joten kokeilin tehdä Cotton Soft Colorilla ja puoli milliä pienemmällä koukulla. Hyvä tuli siitäkin ja kuudes kassi on jo hyvässä vauhdissa. Vähän toki tuumin, että onko kasseille käyttöä, mutta kai näitä voisi ainakin lahjoiksi antaa.

En ole toki kokonaan unohtanut jämälankahuivejakaan:

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Alize Superwash, Novita Venla ja Schachenmayr Regia

Puikot: 4mm

Langanmenekki: 205g

Ravelryssa: Kolmari 5

Edelleen hinku sekä jämälankojen tuhoamiseen että huivien tikuttamiseen on kova, mutta jottei homma kävisi puuduttavaksi, seuraavaan huiviin kokeilen erilaista muotoa; tarkoitus olisi tehdä puoliympyrän muotoinen kolmion sijaan.

Kiitos isojen lankavarastojeni, on ostolakko ollut helppo pitää näissäkin olosuhteissa. Marin kässäpäivis -ryhmässä pidettävässä langanostolakkokisailussa otettiin kuitenkin käyttöön korona-oljenkorsi. Tämä tarkoittaa sitä, että lankaostoksia saa tehdä, kunhan samalla tukee kotimaisia pienyrittäjiä. Koska samaan aikaan oli käynnissä Dropsin sukkalanka-ale, päätin tilata vähän lisää lankaa kummilasten joululahjapipoja varten. Selailin parin eri lankakaupan valikoimia netissä ja kriteeriksi muodostui lopulta se, että kaikkia tarvitsemiani värejä oli heti saatavilla.

Päädyin tekemään tilaukseni Vyyhdistä, joka on minulle uusi tuttavuus. Tämä eka kerta tuskin tulee jäämään viimeiseksi, sillä olen kyllä todella tyytyväinen. Piti oikein tilausvahvistuksesta tarkistaa, että olin tilauksen tehnyt varttia vaille kuusi tiistai-iltana. Ja jo torstaina sain paketin haettua pakettiautomaatista. Aika nopeaa toimintaa sekä kaupalta että Postilta!

Yksi keristä pääsi jo käyttöönkin (kaksi kerää minulla oli jo ennestään):

Ohje: Oslo hat / Petiteknit

Lanka: Drops Nord

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 116g

Ravelryssa: Jouluksi Osloon 2

Siis eikö olekin ihana! Tein toki taas pienenpieniä modauksia, mutta ne eivät lopputulokseen juurikaan vaikuta. Koska Nord on ohjeessa käytettyä Arwettaa paksumpaa, tein pipon pienimmällä silmukkamäärällä saadakakseni aikuisten kokoisen lopputuloksen. Ohje on kuitenkin sen verran simppeli, että uskon pienempienkin kokojen onnistuvan helposti. Käännöksen kiinnittämisen tein jo heti neuloessa; poimin aloitusreunasta aina muutaman silmukan sukkapuikolle ja neuloin pyöröpuikolla olevien silmukoiden kanssa yhteen. Omasta mielestäni näin on kätevämpää, koska VIHAAN saumojen ompelemista ja yritän välttää sitä, jos suinkin voin. Toinen inhokkini on peräkkäin tulevat kavennukset, joita en saa onnistumaan ilman, että niiden väliin muodostuu rako. Siksi toteutinkin kavennukset keskitettyinä kahden silmukan kavennuksina, mistä tuli kivan siisti lopputulos.

Nyt on ainakin yksi kummilasteni pipoista varmasti valmis. Yksihän toki oli jo ennestään valmiina, mutta ehkä teen vielä siitäkin uuden version pienemmällä silmukkamäärällä. Joka tapaukessa aion tänään laittaa uuden pipon "tulille".

Keep calm and knit on!

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän - missä he ovat nyt?

Ensin lätkämatseja pelattiin tyhjille katsomoille, sitten ne peruttiin kokonaan. Lähisuvun yhteinen risteily siirtyi syksylle. Ja liuta muita, maan- ja maailmanlaajuisesti vakavampia seurauksia. Elämme kovin kummallisia aikoja, ystävät rakkaat.

Mutta ei niin suurta pahaa, ettei siitä jotain, edes pientäkin, hyvää löytyisi. Kun nyt koronaviruksen uhka on pakottanut meikäläisenkin pysymään tiiviisti kotona (vaikka normaalistikin olen kyllä mestari ihan vain oleskelussa), on katseeni kääntynyt lankavaraston lisäksi keskeneräisiin tekeleisiin, joita olenkin jo parissa postauksessa esitellyt.

Villitys kuitenkin sai alkunsa aika tuoreesta tapauksesta:

Ohje: Syyslaulu

Lanka: Novita Venla

Puikot: 4mm

Langanmenekki: 170g

Ravelryssa: Syyslaulu

Tiesittekö, että Heidi Alander on nero? Ja minä onnekas, kun sain tämänkin huivin testineuloa. Paljon ainaoikeaa ja vähäsen pitsiä; yksinkertainen on kaunista.

Kun nyt kerran olin saanut pingotusalustan levitettyä olohuoneen lattialle, päätin tarttua härkää sarvista. Tai siis huivia langanpäistä:

Ohje: Exploration Station

Lanka: La Bien Aimee Merino Single, Lanitium Ex Machina Glitter Sock, Handu Merinosukkis

Puikot: 4m

Langanmenekki: Ei harmainta hajuakaan

Ravelryssa: Exploring the greens and the blues

Kyllä se aikansa otti ja langanpäitäkin oli melkoisesti, mutta nyt se on valmis! Tosin olen edelleen sitä mieltä, että värit eivät sittenkään ole minua, joten tämä löytänee kodin jonkun ystäväni luota.

Urakastani innostuneena tartuin seuraavaan ufoon, joka olikin tosi nopsatekoinen:

Ohje: Babetten kaurapuuro

Lanka:Novita Riemu, Novita Isoveli

Koukku: 6mm

Langanmenekki: 116g

Ravelryssa: No onhan tää maanantai-iltakin ihan jees

Malli on todella koukuttava ja väriyhdistelmästä ei tullutkaan niin hirveä kuin olin etukäteen luullut. Silti tämä menee hyväntekeväisyyteen.

En saanut vieläkään tarpeekseni, vaan otin suunnakseni varpaista varteen neulottavat sukat:

Ohje: Evergrey

Lanka: Alize Superwash

Puikot: 2,25mm

Langanmenekki: 68g

Ravelryssa: Evergreen

Harvoin pingotan sukkia, mutta näiden kohdalla tein poikkeuksen ja kostutin sukkaplokkien kera ja annoin kuivua yön yli. Se kyllä kannatti, sillä näin varsinkin varressa pitsikuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa. Hyväntekeväisyyteen menevät nämäkin, sillä omaan tassuuni verrattuna varpaiden kohdalle jää useampi sentti tyhjää tilaa.

Näiden lisäksi on tuoreempiakin tuotoksia, niitä sitten taas ensi postauksessa.

Neulomisiin ja pitäkää itsenne terveinä!

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän, osa 2

Ufojen metsästys jäi viime kuussa kesken, joten nyt lienee korkea aika jatkaa sitä. Seuraava tapaus on ollut työn alla kohta jo kolme vuotta:

Olen yhden Kapan aikanaan neulonut valmiiksi ja tätä toista aloittelin muistaakseni Neulefestarit-teemaisen KALin puitteissa. Syystä tai toisesta lace-vahvuisen langan tikuttelu kolmosen puikoilla ei jaksanut kovin kauaa kiinnostaa. Tekele on ehtinyt hautautua varmaankin useampaankin wippi-kasaan, mutta nyt yhytin sen samasta harmaasta laatikosta kuin edellisenkin ufopostauksen työt.

On sitä kuitenkin jo niin pitkälti valmiina, etten raaskisi purkaakaan. Pinkin kerän jälkeen olisi vuorossa tuo liilahtava, minkä jälkeen mahdollisesti keltaista ja tummanvihreää. Siis edellyttäen, että löydän kyseiset kerät jostakin. :D

Huiviputkelo pääsi majailemaan itse ompelemaani projektipussukkaan.

Harmaa laatikko osoittautui varsinaiseksi runsaudensarveksi, sillä myös seuraava tapaus löytyi sen kätköistä.

Näiden sukkien aloituspäivämäärää en ole näköjään merkannut ylös, mutta tagien mukaan se ajoittuu parin vuoden taakse. Tarkemmin sanottuna se on ollut touko-kesäkuussa, koska olen toukokuussa 2018 ostanut kyseisen ohjeen.

Paljon ei olisi enää tehtävää, toisesta sukasta varsi vain. Lanka houkuttelisi tällä hetkellä enemmän neulomaan huiveja (yllätys yllätys), mutta ei kyllä taida olla mitään järkeä lähteä yhtä jo valmista sukkaa purkamaan.

Myös tämän ufon vangitsin omatekoiseen pussukkaan.

Kolmas tämän postauksen tapauksista olikin sitten "erilainen nuori", sillä hän oli kätkeytynyt vallan eri paikkaan kuin muut. Tämän kyllä muistinkin metsästysretkeäni aloitellessa:

Olohuoneen nurkassa olevan laatikoston alalaatikossa majailee kohtalaisen epämääräinen sakki lankaa ja mitälie. Uskalsin silti mennä lähemmäksi:

Ja tadaa, kohde näkyvissä! Kyseessä siis tuo turkoosinkirjava mytty tuossa vasemmalla. Huolimatta siitä, että kyseessä on yksi lempiohjeistani, on tekele saanut ufoutua jo puolentoista vuoden ajan:

Marika Lepistön Babetten kaurapuuro -kauluri on mielestäni sikanopea tehdä, mutta jotenkin se jäi nyt alkutekijöihinsä:

Kodin tämä silmiähivelevän väriyhdistelmän omaava yksilö sai hupaisasta kalapussukasta. Plup, plump, molskis.

Nyt on viisi Ravelry-projektieni vanhinta UFOa esitelty. Toistaiseksi ne majailevat yhdessä olohuoneen ison hyllykön laatikoista. Jahka saan jonkun tai jotkut niistä valmiiksi, lähden uudestaan metsälle. Ei ne hyvin marinoituneet tekeleet nimittäin vielä tähän loppuneet.

Huivihullutukseni ei ole vieläkään mennyt täysin ohi, tosin nyt olen aloittelemassa myös taas sytomyssyjen virkkaamista. Niistä sitten seuraavalla kerralla.


Neulomisiin!



Rakkaudella,

manteliMinni

Kun huivituttaa

Oikein raikasta ja lumista maaliskuuta kaikille! Ainakin Jyväskylässä riittää tuota ihmeellistä ja kylmää talviainetta, kiitos eilisen koko päivän kestäneen sateen.

Mutta onhan toki talvessa hyviäkin puolia. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, kun pääsin ekaa kertaa osallistumaan Neulefestareiden Talveen. Aiemmin en ole kyseisessä tapahtumassa käynyt, vaikka Titityyssä tulee muuten kyllä pyörittyä.

Festareiden ansiosta sain myös pitkästä aikaa yökylään neuleystäväni Marin. Molemmat olemme olleet vuoden alusta langanostolakossa, mutta lankaa saa toki vaihtaa. Niinpä olimme sopineet, että Mari saa toisessa lankavarastopostauksessani esiintyneen mustan Fabel-kerän ja minä saan häneltä punaisen. Mutta mitä tapahtuikaan? Mokoma ketku halusi olla hyvä vieras ja toi pyytämättä ja yllätyksenä Fabelin lisäksi kerän Regian moniväristä sukkalankaa ja neljä kerää Rellanan Flotte Sockea! Voi kuinka julkeaa. :D

Ilta sujui rattoisasti skumpan ja laadukkaan tv-viihteen (eli sopivasti juuri silloin tulleen Nuija ja Tosinuijan) parissa. Uudet langat rupesivat kovasti houkuttelemaan, mutta pienessä sievässä ja väsyneenä ei kannata kovin monimutkaista ruveta väkertämään, joten päätin aloittaa vaihteeksi lohikäärmeenhäntähuivin. Ohjehan on mitä yksinkertaisin, mutta jostain syystä purin aloituksen pariinkin kertaan, kun en muka muistanut, mitä piti tehdä. Lopulta oli pakko kaivaa valmiiden töiden laatikkoa, josta onneksi löytyi huivi malliksi.

Ohje: Drachenschwanz

Lanka: Rellana Flotte Socke

Puikot: 4mm

Langankulutus: 137g

Ravelryssa: Lohikärmeinen

Huivi menee hyväntekeväisyyteen, todennäköisesti Lohtuhuiviksi. Ajattelin että malli on kaunis, mutta varsinkin tummanvihreästä langasta toteutettuna myös miehelle sopiva.

Koska tuo eka huivi valmistui muutamassa päivässä, innostuin taas huivien neulomisesta, suorastaan rupesi huivituttamaan.. Päätin seuraavaksi tarttua siihen punaiseen Fabeliin, joka sai seurakseen sen Regian sukkalangan. Tällä kertaa ohje oli vieläkin simppelimpi; ainaoikeaa, joka toisella kerroksella neljä lisäystä. Tätä posotetaan niin kauan kuin lankaa/hermoja riittää.

Ohje: Bongattu Facebookista Lohtuhuivien lähettiläät -ryhmästä

Lanka: Drops Fabel ja Regia 4 fach

Puikot: 4mm

Langankulutus: 100g

Ravelryssa: Kolmari

Tykkäsin tämän neulomisesta kovasti ja lankakin riitti hyvin, tosin olisihan tästä isompikin voinut tulla. Lohtuhuiviksi menee myös, varsinkin kun ohjeenkin olen asiaan liittyvästä ryhmästä bongannut.

Kolmiohuivin sain valmiiksi hiihtolomareissulla Turussa, joten olihan sitä heti perään taas uusi huivi aloitettava, nyt taas lohikäärmenhäntä:

Ohje: Drachenschwanz

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 4mm

Langankulutus: 115g

Ravelryssa: Lohikärmeinen 2

Jos joku tätä lukeva ei ole vielä tähän viime vuosien hittihuiviin vielä tutustunut, varoitan: erittäin addiktoiva malli! Silmukkamäärä kasvaa tasaista vauhtia, mutta päättelyn avulla muodostuvat harjanteet tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olen itse tehnyt yleensä 30 harjanteen huiveja ja tämänkin kohdalla iski ajoittain perinteinen "ihan vain seuraava harjanne vielä" -meininki. Vaaleansinisestä, viime kässämessuilta ostetusta Nallesta tehty huivi päätynee myös Lohtuhuiviksi. Mielestäni tässäkin on väri, joka sopii niin miehelle kuin naisellekin.

Vaaleansininen huivi valmistui reissusta palattuamme, mutta huivitus ei vieläkään talttunut. Seuraavaksi puikoille pääsivät reissussa varalla mukana olleet (koska eihän sitä nyt voi langan antaa loppua kesken) Alizen Superwash ja Dropsin Fabel:

Ohje: Bongattu Facebookista Lohtuhuivien lähettiläät -ryhmästä

Lanka: Alize Superwash ja Drops Fabel

Puikot: 4mm

Langankulutus: 148g

Ravelryssa: Kolmari 2

Jotenkin itse tykästyin tähän väriyhdistelmään kovasti. Sininen raita tuo harmoniaa ruskeankirjavaan lankaan, josta neulottu toinen raita luo yhtenäisen kokonaisuuden. Oma kehu paras kehu, mutta enhän minä noita lankoja ole värjännyt. Tällä kertaa halusin tehdä hieman isomman kolmion kuin edellisestä, mikä on myös osasyy sinisen raidan sijoittamiseen keskelle. Koska sinistä oli vain yksi kerä ja ruskeaa kolme, halusin kokeilla, minkä kokoisen huivin saisi noin 150 grammasta lankaa. Tikutin siis toisesta ruskeasta kerästä niin pitkälle kuin riitti ja kolmannen aloitin saadakseni viimeisen kerroksen ja päättelyn tehtyä. Vieläkin isomman haluaisin yrittää tehdä, mutta jo tämän kohdalla alkoivat kieltämättä ainoan 4-millisen pyöröpuikkoni rajat tulla vastaan.

Niin vain on nyt alkuvuodesta lankavarastoni huvennut vähän päälle kolmen kilon verran. Ai miten se on mahdollista, vaikka kävin festareilla? Kun on langanostolakossa, voi langan sijasta ostaa vaikka maailman cooleimman projektipussukan.

Toivolan Vanhan Pihan piirissä olevassa kellarissa oli Talisa Designin myyntipiste, josta tuijotellut yksisarvis-kissimirri ei vain jättänyt rauhaan, joten olihan hänet otettava mukaan. Kortit puolestaan ovat löytö Museokauppa Sparvinista, jossa tulin nyt käyneeksi ekan kerran, vaikka paikka on nykyisessä toiminnassaan ollut jo vuodesta 2012. Ehkäpä nyt, kun oli ulkopaikkakuntalainen mukana, oli sopiva hetki itsekin heittäytyä turistiksi.

No menikös se huivitus jo ohi? Ei ainakaan ihan vielä. Puikoilla tällä hetkellä kolmas kolmiohuivi, lankoina loput Alizen Superwashista ja pari eri sävyä Novitan Venlaa.

Tällaista tällä haavaa.

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän

Tiedättekö sen tunteen, kun Ravelry-projektit ovat ajantasalla ja siellä ei ole yhtään ufoutunutta tekelettä vaan kaikki wipit ovat ainakin tietyin väliajoin työn alla?

En minäkään. Tältä nimittäin näytti projekti-sivuni perjantaina:

Kahdeksantoista keskeneräistä, joista vain nuo kolme ensimmäiset ovat sellaisia, joita olen ajatellut työstää lähiaikoina. Eli viisitoista muuta työtä. Kai ne sitten UFOja ovat (jos joku ei sitä vielä tiedä, puhutaan nyt UnFinished Objecteista. Maapallon ulkopuolisista häiskistä minulla ei ole tietoa eikä mielipidettä.).

Ja mikä vielä hauskempaa, kaikkien noiden unholaan jääneiden tekeleiden sijainnistakaan minulla ei ole täyttä varmuutta. Joten käyn niitä tässä postauksessa selvittämään.

Kaikkia viittätoista en jaksanut kerralla lähteä jäljittämään, joten kuvassa näkyvät nyt viisi vanhinta ufoa. Nämä ovat oikeasti jo vuosien takaa.

Tapaus 1:

Exploration Station -huivi, joka, kuten kuvasta näkyy on aloitettu heinäkuussa 2016. Kuvasta näkyy myös, että siitä on myös 100% valmiina. Mikä sitten muka mättää? Kolme sanaa: viimeistely, viimeistely, viimeistely. Todennäköisesti olen neulonut huivin valmiiksi jo samana vuonna, mutta langapäät ovat päättelemättä ja pingottaminen tekemättä. Toki silloin minulla ei tainnut olla vielä edes kunnon pingotusalustaa.

Huivintekelettä yritin etsiä ensin asunnon sisältä mahdollisista jemmapaikoista. Mutta koska sitä ei siellä näkynyt, lähdin katsastamaan häkkivarastoa:

Kyllä, jossain tuolla jääkiekkokypärän takana saatatte nähdä vilahduksen harmaasta muovilaatikosta, jonka kansi pullistelee. Sieltä ovat monet ufoutuneet projektit ja lankamyttyrät saaneet kivan kodin.

Laatikko oli niin sekainen, että oli pakko ottaa se sisälle lähempään tarkasteluun. Ja sieltähän se karkulainen sitten löytyi:

Eihän se viimeistely kovi paljoa vaatisi, joten ehkä tämän kevään aikana pääsen esittelemään valmista tuotosta täällä blogissa tai Instagramissa.

Tapaus 2:

V-neck Boxyyn ostin langat Titityystä, silloin kun se oli vielä "toisella puolella" eli nykyisten tilojen naapurirakennuksessa. Olimme kaverini Epen kanssa silloin lankaostoksilla ja kotiin päästyä taisin jo heti aloittaakin neuleen. Ylisuuri laatikkoneule osoittautui silloin ylivoimaiseksi vastukseksi syystä tai toisesta. Paljosta valmistuminen ei kuitenkaan ole kiinni:

Helma ja toinen hiha ovat valmiina, enää puuttuisi toisesta hihasta osa ja pääntien viimeistely. Ja tietenkin lankojen päättely ja pingottaminen. Ei mahdotonta, eihän?

Paita löytyi muuten samasta harmaasta laatikosta kuin huivi. Keskeneräisenä se tarvitsi vielä oman projektipussukan, joten pistin sen majailemaan viime vuoden festareiden kassiin.

Jotta postaus ei veny aivan ylipitkäksi, jätän loput kolme ufoa seuraavaan kertaan.

Mutta totta kai ufojen vastapainoksi tarvitaan myös todisteita siitä, että valmiitakin töitä on olemassa.

Ohje: Neulotut tossut

Lanka: Novita 7 Veljestä

Puikot: 3,5mm

Langankulutus: 42g

Ravelryssa: Pikku-tassu 10

Esimerkiksi kuukauden takaisesta postauksesta tuskin jäi kenellekään epäselväksi, että olen kovasti tykästynyt tähän Novitan tossumalliin. Aiemmin tein niitä vain aikuisten koolla, mutta kun TYKSin lasten syöpäosastolla kuulemma oli pulaa villasukista, kokeilin myös lasten kokoa. Tikuttelin kymmenen paria (tulevat tosi nopeasti valmiiksi) ja perjantaina lähti paketti kohti Lietoa, josta Eppe vie ehtiessään tossut perille.

Ohje: Lankahelvetin ruttusukka-ohjetta mukaillen
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 130g
Ravelryssa: Ruttusäärystimet

Tähän projektiin liittyy kaksi tekemääni uuden vuoden tavoitetta. Ajattelin tehdä kaikille kummilapsille joululahjaksi pipot ja säärystimet, vieläpä ajoissa, ettei lahjastressiä pääsisi syntymään. Toinen tavoite, jota en muistanut kirjata ylös, oli se, että kokeilisin tänä vuonna ainakin yhtä uutta käsityötekniikkaa, liittyen neulomiseen, virkkaamiseen tai ihan johonkin muuhun.

Ruttuvartisen sukat/säärystimet ovat kiehtoneet minua pitkään, mutta vasta nyt sain tartuttua malliin. Onpas hauska ja koukuttava, onneksi näitä "täytyy" tehdä ainakin kuudet lisää! Nämä nyt valmiiksi tulleet eivät nimittäin päädy pakettiin, vaan omalle pojalle. Kun näitä joululomareissulla Turussa aloittelin, poika kysyi vienosti "Voisitko äiti tehdä mullekin joskus säärystimet?" No äitihän tekee vaikka samantien.


Nähdään taas pian seuraavien UFO-havaintojen merkeissä!



Rakkaudella,

manteliMinni