Parasta mitä housut jalassa (tai ilman) voi tehdä

Minä teen sitä jatkuvasti, päivittäin. Mitä useammin, sen parempi. Jotkut saattaisivat jopa sanoa, että minulla on siihen addiktio. Voin tehdä sitä missä vain; sängyssä, sohvalla, keittönpöydän ääressä, junassa, bussissa, you name it. Välillä on kiva vaihdella välineitä, ettei touhu käy yksitoikkoiseksi. Ja ihan parasta tietysti on, jos saa tehdä sitä kavereiden seurassa!

Ai mitä tämä maailman ihanin asia sitten on? Kaksimielisyydet sikseen, kyse on tietenkin neulomisesta. Ajatus on peräisin Titityyn virtuaalivierailu-videolta. Jos ette ole sitä vielä nähneet, niin tästä pääsette kurkkaamaan tuonne aarreaittaan, jonne aion kyllä laukata pää kolmantena jalkana heti, kunhan olosuhteet palautuvat edes jotenkuten normaaleiksi. Poikkeusolot ovat kyllä avanneet silmiäni sikäli, että on tullut mietittyä, miten ihanaan yhteisöön neuleharrastuken myötä saan kuulua. Ja miten laaja se yhteisö onkaan; livetapaamisten puuttuessa netissä on aktivoiduttu monin tavoin ja esimerkiksi Ravelryn Lovin´ the freebies -ryhmässä on ketju, josta löytyy kymmenittäin rajoitetun ajan ilmaiseksi saatavilla olevia ohjeita, joilla kannustetaan neulojia pysymään kotosalla.

Tosiaan, neule- ja virkkausaika on lisääntynyt itselläkin huomattavasti ja olen sen ottanut ilolla ja kiitollisuudella vastaan (mitenkään toki sairastuneiden kärsimystä ja esim. hoitajien työtaakkaa väheksymättä). Tuloksena on ollut muunmuassa kohtalainen kasa virkattuja verkkokasseja:



Ohje: Grocery Bag / Haley Waxberg
Lanka: Novita Rento ja Novita Cotton Soft Color
Koukku: 4mm ja 3,5mm
Langanmenekki: yhtensä 385g
Ravelryssa: Kassinen, Kassinen 2, Kassinen 3, Kassinen 4 ja Kassinen 5

Kasseilla ei ole selkeää päämäärää vielä, mutta niitä on vain niin kiva tehdä. Novitan Rennosta aloin tehdä kasseja lähinnä sen takia, että saisin viimekesäisen heräteostokseni kulutettua johonkin järkevään. Neljän kassin jälkeen lankaa ei enää riittänyt seuraavaan, joten kokeilin tehdä Cotton Soft Colorilla ja puoli milliä pienemmällä koukulla. Hyvä tuli siitäkin ja kuudes kassi on jo hyvässä vauhdissa. Vähän toki tuumin, että onko kasseille käyttöä, mutta kai näitä voisi ainakin lahjoiksi antaa.

En ole toki kokonaan unohtanut jämälankahuivejakaan:

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Alize Superwash, Novita Venla ja Schachenmayr Regia

Puikot: 4mm

Langanmenekki: 205g

Ravelryssa: Kolmari 5

Edelleen hinku sekä jämälankojen tuhoamiseen että huivien tikuttamiseen on kova, mutta jottei homma kävisi puuduttavaksi, seuraavaan huiviin kokeilen erilaista muotoa; tarkoitus olisi tehdä puoliympyrän muotoinen kolmion sijaan.

Kiitos isojen lankavarastojeni, on ostolakko ollut helppo pitää näissäkin olosuhteissa. Marin kässäpäivis -ryhmässä pidettävässä langanostolakkokisailussa otettiin kuitenkin käyttöön korona-oljenkorsi. Tämä tarkoittaa sitä, että lankaostoksia saa tehdä, kunhan samalla tukee kotimaisia pienyrittäjiä. Koska samaan aikaan oli käynnissä Dropsin sukkalanka-ale, päätin tilata vähän lisää lankaa kummilasten joululahjapipoja varten. Selailin parin eri lankakaupan valikoimia netissä ja kriteeriksi muodostui lopulta se, että kaikkia tarvitsemiani värejä oli heti saatavilla.

Päädyin tekemään tilaukseni Vyyhdistä, joka on minulle uusi tuttavuus. Tämä eka kerta tuskin tulee jäämään viimeiseksi, sillä olen kyllä todella tyytyväinen. Piti oikein tilausvahvistuksesta tarkistaa, että olin tilauksen tehnyt varttia vaille kuusi tiistai-iltana. Ja jo torstaina sain paketin haettua pakettiautomaatista. Aika nopeaa toimintaa sekä kaupalta että Postilta!

Yksi keristä pääsi jo käyttöönkin (kaksi kerää minulla oli jo ennestään):

Ohje: Oslo hat / Petiteknit

Lanka: Drops Nord

Puikot: 3,5mm

Langanmenekki: 116g

Ravelryssa: Jouluksi Osloon 2

Siis eikö olekin ihana! Tein toki taas pienenpieniä modauksia, mutta ne eivät lopputulokseen juurikaan vaikuta. Koska Nord on ohjeessa käytettyä Arwettaa paksumpaa, tein pipon pienimmällä silmukkamäärällä saadakakseni aikuisten kokoisen lopputuloksen. Ohje on kuitenkin sen verran simppeli, että uskon pienempienkin kokojen onnistuvan helposti. Käännöksen kiinnittämisen tein jo heti neuloessa; poimin aloitusreunasta aina muutaman silmukan sukkapuikolle ja neuloin pyöröpuikolla olevien silmukoiden kanssa yhteen. Omasta mielestäni näin on kätevämpää, koska VIHAAN saumojen ompelemista ja yritän välttää sitä, jos suinkin voin. Toinen inhokkini on peräkkäin tulevat kavennukset, joita en saa onnistumaan ilman, että niiden väliin muodostuu rako. Siksi toteutinkin kavennukset keskitettyinä kahden silmukan kavennuksina, mistä tuli kivan siisti lopputulos.

Nyt on ainakin yksi kummilasteni pipoista varmasti valmis. Yksihän toki oli jo ennestään valmiina, mutta ehkä teen vielä siitäkin uuden version pienemmällä silmukkamäärällä. Joka tapaukessa aion tänään laittaa uuden pipon "tulille".

Keep calm and knit on!

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän - missä he ovat nyt?

Ensin lätkämatseja pelattiin tyhjille katsomoille, sitten ne peruttiin kokonaan. Lähisuvun yhteinen risteily siirtyi syksylle. Ja liuta muita, maan- ja maailmanlaajuisesti vakavampia seurauksia. Elämme kovin kummallisia aikoja, ystävät rakkaat.

Mutta ei niin suurta pahaa, ettei siitä jotain, edes pientäkin, hyvää löytyisi. Kun nyt koronaviruksen uhka on pakottanut meikäläisenkin pysymään tiiviisti kotona (vaikka normaalistikin olen kyllä mestari ihan vain oleskelussa), on katseeni kääntynyt lankavaraston lisäksi keskeneräisiin tekeleisiin, joita olenkin jo parissa postauksessa esitellyt.

Villitys kuitenkin sai alkunsa aika tuoreesta tapauksesta:

Ohje: Syyslaulu

Lanka: Novita Venla

Puikot: 4mm

Langanmenekki: 170g

Ravelryssa: Syyslaulu

Tiesittekö, että Heidi Alander on nero? Ja minä onnekas, kun sain tämänkin huivin testineuloa. Paljon ainaoikeaa ja vähäsen pitsiä; yksinkertainen on kaunista.

Kun nyt kerran olin saanut pingotusalustan levitettyä olohuoneen lattialle, päätin tarttua härkää sarvista. Tai siis huivia langanpäistä:

Ohje: Exploration Station

Lanka: La Bien Aimee Merino Single, Lanitium Ex Machina Glitter Sock, Handu Merinosukkis

Puikot: 4m

Langanmenekki: Ei harmainta hajuakaan

Ravelryssa: Exploring the greens and the blues

Kyllä se aikansa otti ja langanpäitäkin oli melkoisesti, mutta nyt se on valmis! Tosin olen edelleen sitä mieltä, että värit eivät sittenkään ole minua, joten tämä löytänee kodin jonkun ystäväni luota.

Urakastani innostuneena tartuin seuraavaan ufoon, joka olikin tosi nopsatekoinen:

Ohje: Babetten kaurapuuro

Lanka:Novita Riemu, Novita Isoveli

Koukku: 6mm

Langanmenekki: 116g

Ravelryssa: No onhan tää maanantai-iltakin ihan jees

Malli on todella koukuttava ja väriyhdistelmästä ei tullutkaan niin hirveä kuin olin etukäteen luullut. Silti tämä menee hyväntekeväisyyteen.

En saanut vieläkään tarpeekseni, vaan otin suunnakseni varpaista varteen neulottavat sukat:

Ohje: Evergrey

Lanka: Alize Superwash

Puikot: 2,25mm

Langanmenekki: 68g

Ravelryssa: Evergreen

Harvoin pingotan sukkia, mutta näiden kohdalla tein poikkeuksen ja kostutin sukkaplokkien kera ja annoin kuivua yön yli. Se kyllä kannatti, sillä näin varsinkin varressa pitsikuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa. Hyväntekeväisyyteen menevät nämäkin, sillä omaan tassuuni verrattuna varpaiden kohdalle jää useampi sentti tyhjää tilaa.

Näiden lisäksi on tuoreempiakin tuotoksia, niitä sitten taas ensi postauksessa.

Neulomisiin ja pitäkää itsenne terveinä!

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän, osa 2

Ufojen metsästys jäi viime kuussa kesken, joten nyt lienee korkea aika jatkaa sitä. Seuraava tapaus on ollut työn alla kohta jo kolme vuotta:

Olen yhden Kapan aikanaan neulonut valmiiksi ja tätä toista aloittelin muistaakseni Neulefestarit-teemaisen KALin puitteissa. Syystä tai toisesta lace-vahvuisen langan tikuttelu kolmosen puikoilla ei jaksanut kovin kauaa kiinnostaa. Tekele on ehtinyt hautautua varmaankin useampaankin wippi-kasaan, mutta nyt yhytin sen samasta harmaasta laatikosta kuin edellisenkin ufopostauksen työt.

On sitä kuitenkin jo niin pitkälti valmiina, etten raaskisi purkaakaan. Pinkin kerän jälkeen olisi vuorossa tuo liilahtava, minkä jälkeen mahdollisesti keltaista ja tummanvihreää. Siis edellyttäen, että löydän kyseiset kerät jostakin. :D

Huiviputkelo pääsi majailemaan itse ompelemaani projektipussukkaan.

Harmaa laatikko osoittautui varsinaiseksi runsaudensarveksi, sillä myös seuraava tapaus löytyi sen kätköistä.

Näiden sukkien aloituspäivämäärää en ole näköjään merkannut ylös, mutta tagien mukaan se ajoittuu parin vuoden taakse. Tarkemmin sanottuna se on ollut touko-kesäkuussa, koska olen toukokuussa 2018 ostanut kyseisen ohjeen.

Paljon ei olisi enää tehtävää, toisesta sukasta varsi vain. Lanka houkuttelisi tällä hetkellä enemmän neulomaan huiveja (yllätys yllätys), mutta ei kyllä taida olla mitään järkeä lähteä yhtä jo valmista sukkaa purkamaan.

Myös tämän ufon vangitsin omatekoiseen pussukkaan.

Kolmas tämän postauksen tapauksista olikin sitten "erilainen nuori", sillä hän oli kätkeytynyt vallan eri paikkaan kuin muut. Tämän kyllä muistinkin metsästysretkeäni aloitellessa:

Olohuoneen nurkassa olevan laatikoston alalaatikossa majailee kohtalaisen epämääräinen sakki lankaa ja mitälie. Uskalsin silti mennä lähemmäksi:

Ja tadaa, kohde näkyvissä! Kyseessä siis tuo turkoosinkirjava mytty tuossa vasemmalla. Huolimatta siitä, että kyseessä on yksi lempiohjeistani, on tekele saanut ufoutua jo puolentoista vuoden ajan:

Marika Lepistön Babetten kaurapuuro -kauluri on mielestäni sikanopea tehdä, mutta jotenkin se jäi nyt alkutekijöihinsä:

Kodin tämä silmiähivelevän väriyhdistelmän omaava yksilö sai hupaisasta kalapussukasta. Plup, plump, molskis.

Nyt on viisi Ravelry-projektieni vanhinta UFOa esitelty. Toistaiseksi ne majailevat yhdessä olohuoneen ison hyllykön laatikoista. Jahka saan jonkun tai jotkut niistä valmiiksi, lähden uudestaan metsälle. Ei ne hyvin marinoituneet tekeleet nimittäin vielä tähän loppuneet.

Huivihullutukseni ei ole vieläkään mennyt täysin ohi, tosin nyt olen aloittelemassa myös taas sytomyssyjen virkkaamista. Niistä sitten seuraavalla kerralla.


Neulomisiin!



Rakkaudella,

manteliMinni

Kun huivituttaa

Oikein raikasta ja lumista maaliskuuta kaikille! Ainakin Jyväskylässä riittää tuota ihmeellistä ja kylmää talviainetta, kiitos eilisen koko päivän kestäneen sateen.

Mutta onhan toki talvessa hyviäkin puolia. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, kun pääsin ekaa kertaa osallistumaan Neulefestareiden Talveen. Aiemmin en ole kyseisessä tapahtumassa käynyt, vaikka Titityyssä tulee muuten kyllä pyörittyä.

Festareiden ansiosta sain myös pitkästä aikaa yökylään neuleystäväni Marin. Molemmat olemme olleet vuoden alusta langanostolakossa, mutta lankaa saa toki vaihtaa. Niinpä olimme sopineet, että Mari saa toisessa lankavarastopostauksessani esiintyneen mustan Fabel-kerän ja minä saan häneltä punaisen. Mutta mitä tapahtuikaan? Mokoma ketku halusi olla hyvä vieras ja toi pyytämättä ja yllätyksenä Fabelin lisäksi kerän Regian moniväristä sukkalankaa ja neljä kerää Rellanan Flotte Sockea! Voi kuinka julkeaa. :D

Ilta sujui rattoisasti skumpan ja laadukkaan tv-viihteen (eli sopivasti juuri silloin tulleen Nuija ja Tosinuijan) parissa. Uudet langat rupesivat kovasti houkuttelemaan, mutta pienessä sievässä ja väsyneenä ei kannata kovin monimutkaista ruveta väkertämään, joten päätin aloittaa vaihteeksi lohikäärmeenhäntähuivin. Ohjehan on mitä yksinkertaisin, mutta jostain syystä purin aloituksen pariinkin kertaan, kun en muka muistanut, mitä piti tehdä. Lopulta oli pakko kaivaa valmiiden töiden laatikkoa, josta onneksi löytyi huivi malliksi.

Ohje: Drachenschwanz

Lanka: Rellana Flotte Socke

Puikot: 4mm

Langankulutus: 137g

Ravelryssa: Lohikärmeinen

Huivi menee hyväntekeväisyyteen, todennäköisesti Lohtuhuiviksi. Ajattelin että malli on kaunis, mutta varsinkin tummanvihreästä langasta toteutettuna myös miehelle sopiva.

Koska tuo eka huivi valmistui muutamassa päivässä, innostuin taas huivien neulomisesta, suorastaan rupesi huivituttamaan.. Päätin seuraavaksi tarttua siihen punaiseen Fabeliin, joka sai seurakseen sen Regian sukkalangan. Tällä kertaa ohje oli vieläkin simppelimpi; ainaoikeaa, joka toisella kerroksella neljä lisäystä. Tätä posotetaan niin kauan kuin lankaa/hermoja riittää.

Ohje: Bongattu Facebookista Lohtuhuivien lähettiläät -ryhmästä

Lanka: Drops Fabel ja Regia 4 fach

Puikot: 4mm

Langankulutus: 100g

Ravelryssa: Kolmari

Tykkäsin tämän neulomisesta kovasti ja lankakin riitti hyvin, tosin olisihan tästä isompikin voinut tulla. Lohtuhuiviksi menee myös, varsinkin kun ohjeenkin olen asiaan liittyvästä ryhmästä bongannut.

Kolmiohuivin sain valmiiksi hiihtolomareissulla Turussa, joten olihan sitä heti perään taas uusi huivi aloitettava, nyt taas lohikäärmenhäntä:

Ohje: Drachenschwanz

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 4mm

Langankulutus: 115g

Ravelryssa: Lohikärmeinen 2

Jos joku tätä lukeva ei ole vielä tähän viime vuosien hittihuiviin vielä tutustunut, varoitan: erittäin addiktoiva malli! Silmukkamäärä kasvaa tasaista vauhtia, mutta päättelyn avulla muodostuvat harjanteet tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olen itse tehnyt yleensä 30 harjanteen huiveja ja tämänkin kohdalla iski ajoittain perinteinen "ihan vain seuraava harjanne vielä" -meininki. Vaaleansinisestä, viime kässämessuilta ostetusta Nallesta tehty huivi päätynee myös Lohtuhuiviksi. Mielestäni tässäkin on väri, joka sopii niin miehelle kuin naisellekin.

Vaaleansininen huivi valmistui reissusta palattuamme, mutta huivitus ei vieläkään talttunut. Seuraavaksi puikoille pääsivät reissussa varalla mukana olleet (koska eihän sitä nyt voi langan antaa loppua kesken) Alizen Superwash ja Dropsin Fabel:

Ohje: Bongattu Facebookista Lohtuhuivien lähettiläät -ryhmästä

Lanka: Alize Superwash ja Drops Fabel

Puikot: 4mm

Langankulutus: 148g

Ravelryssa: Kolmari 2

Jotenkin itse tykästyin tähän väriyhdistelmään kovasti. Sininen raita tuo harmoniaa ruskeankirjavaan lankaan, josta neulottu toinen raita luo yhtenäisen kokonaisuuden. Oma kehu paras kehu, mutta enhän minä noita lankoja ole värjännyt. Tällä kertaa halusin tehdä hieman isomman kolmion kuin edellisestä, mikä on myös osasyy sinisen raidan sijoittamiseen keskelle. Koska sinistä oli vain yksi kerä ja ruskeaa kolme, halusin kokeilla, minkä kokoisen huivin saisi noin 150 grammasta lankaa. Tikutin siis toisesta ruskeasta kerästä niin pitkälle kuin riitti ja kolmannen aloitin saadakseni viimeisen kerroksen ja päättelyn tehtyä. Vieläkin isomman haluaisin yrittää tehdä, mutta jo tämän kohdalla alkoivat kieltämättä ainoan 4-millisen pyöröpuikkoni rajat tulla vastaan.

Niin vain on nyt alkuvuodesta lankavarastoni huvennut vähän päälle kolmen kilon verran. Ai miten se on mahdollista, vaikka kävin festareilla? Kun on langanostolakossa, voi langan sijasta ostaa vaikka maailman cooleimman projektipussukan.

Toivolan Vanhan Pihan piirissä olevassa kellarissa oli Talisa Designin myyntipiste, josta tuijotellut yksisarvis-kissimirri ei vain jättänyt rauhaan, joten olihan hänet otettava mukaan. Kortit puolestaan ovat löytö Museokauppa Sparvinista, jossa tulin nyt käyneeksi ekan kerran, vaikka paikka on nykyisessä toiminnassaan ollut jo vuodesta 2012. Ehkäpä nyt, kun oli ulkopaikkakuntalainen mukana, oli sopiva hetki itsekin heittäytyä turistiksi.

No menikös se huivitus jo ohi? Ei ainakaan ihan vielä. Puikoilla tällä hetkellä kolmas kolmiohuivi, lankoina loput Alizen Superwashista ja pari eri sävyä Novitan Venlaa.

Tällaista tällä haavaa.

Rakkaudella,

manteliMinni

UFOja mä metsästän

Tiedättekö sen tunteen, kun Ravelry-projektit ovat ajantasalla ja siellä ei ole yhtään ufoutunutta tekelettä vaan kaikki wipit ovat ainakin tietyin väliajoin työn alla?

En minäkään. Tältä nimittäin näytti projekti-sivuni perjantaina:

Kahdeksantoista keskeneräistä, joista vain nuo kolme ensimmäiset ovat sellaisia, joita olen ajatellut työstää lähiaikoina. Eli viisitoista muuta työtä. Kai ne sitten UFOja ovat (jos joku ei sitä vielä tiedä, puhutaan nyt UnFinished Objecteista. Maapallon ulkopuolisista häiskistä minulla ei ole tietoa eikä mielipidettä.).

Ja mikä vielä hauskempaa, kaikkien noiden unholaan jääneiden tekeleiden sijainnistakaan minulla ei ole täyttä varmuutta. Joten käyn niitä tässä postauksessa selvittämään.

Kaikkia viittätoista en jaksanut kerralla lähteä jäljittämään, joten kuvassa näkyvät nyt viisi vanhinta ufoa. Nämä ovat oikeasti jo vuosien takaa.

Tapaus 1:

Exploration Station -huivi, joka, kuten kuvasta näkyy on aloitettu heinäkuussa 2016. Kuvasta näkyy myös, että siitä on myös 100% valmiina. Mikä sitten muka mättää? Kolme sanaa: viimeistely, viimeistely, viimeistely. Todennäköisesti olen neulonut huivin valmiiksi jo samana vuonna, mutta langapäät ovat päättelemättä ja pingottaminen tekemättä. Toki silloin minulla ei tainnut olla vielä edes kunnon pingotusalustaa.

Huivintekelettä yritin etsiä ensin asunnon sisältä mahdollisista jemmapaikoista. Mutta koska sitä ei siellä näkynyt, lähdin katsastamaan häkkivarastoa:

Kyllä, jossain tuolla jääkiekkokypärän takana saatatte nähdä vilahduksen harmaasta muovilaatikosta, jonka kansi pullistelee. Sieltä ovat monet ufoutuneet projektit ja lankamyttyrät saaneet kivan kodin.

Laatikko oli niin sekainen, että oli pakko ottaa se sisälle lähempään tarkasteluun. Ja sieltähän se karkulainen sitten löytyi:

Eihän se viimeistely kovi paljoa vaatisi, joten ehkä tämän kevään aikana pääsen esittelemään valmista tuotosta täällä blogissa tai Instagramissa.

Tapaus 2:

V-neck Boxyyn ostin langat Titityystä, silloin kun se oli vielä "toisella puolella" eli nykyisten tilojen naapurirakennuksessa. Olimme kaverini Epen kanssa silloin lankaostoksilla ja kotiin päästyä taisin jo heti aloittaakin neuleen. Ylisuuri laatikkoneule osoittautui silloin ylivoimaiseksi vastukseksi syystä tai toisesta. Paljosta valmistuminen ei kuitenkaan ole kiinni:

Helma ja toinen hiha ovat valmiina, enää puuttuisi toisesta hihasta osa ja pääntien viimeistely. Ja tietenkin lankojen päättely ja pingottaminen. Ei mahdotonta, eihän?

Paita löytyi muuten samasta harmaasta laatikosta kuin huivi. Keskeneräisenä se tarvitsi vielä oman projektipussukan, joten pistin sen majailemaan viime vuoden festareiden kassiin.

Jotta postaus ei veny aivan ylipitkäksi, jätän loput kolme ufoa seuraavaan kertaan.

Mutta totta kai ufojen vastapainoksi tarvitaan myös todisteita siitä, että valmiitakin töitä on olemassa.

Ohje: Neulotut tossut

Lanka: Novita 7 Veljestä

Puikot: 3,5mm

Langankulutus: 42g

Ravelryssa: Pikku-tassu 10

Esimerkiksi kuukauden takaisesta postauksesta tuskin jäi kenellekään epäselväksi, että olen kovasti tykästynyt tähän Novitan tossumalliin. Aiemmin tein niitä vain aikuisten koolla, mutta kun TYKSin lasten syöpäosastolla kuulemma oli pulaa villasukista, kokeilin myös lasten kokoa. Tikuttelin kymmenen paria (tulevat tosi nopeasti valmiiksi) ja perjantaina lähti paketti kohti Lietoa, josta Eppe vie ehtiessään tossut perille.

Ohje: Lankahelvetin ruttusukka-ohjetta mukaillen
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita
Puikot: 3,5mm
Langankulutus: 130g
Ravelryssa: Ruttusäärystimet

Tähän projektiin liittyy kaksi tekemääni uuden vuoden tavoitetta. Ajattelin tehdä kaikille kummilapsille joululahjaksi pipot ja säärystimet, vieläpä ajoissa, ettei lahjastressiä pääsisi syntymään. Toinen tavoite, jota en muistanut kirjata ylös, oli se, että kokeilisin tänä vuonna ainakin yhtä uutta käsityötekniikkaa, liittyen neulomiseen, virkkaamiseen tai ihan johonkin muuhun.

Ruttuvartisen sukat/säärystimet ovat kiehtoneet minua pitkään, mutta vasta nyt sain tartuttua malliin. Onpas hauska ja koukuttava, onneksi näitä "täytyy" tehdä ainakin kuudet lisää! Nämä nyt valmiiksi tulleet eivät nimittäin päädy pakettiin, vaan omalle pojalle. Kun näitä joululomareissulla Turussa aloittelin, poika kysyi vienosti "Voisitko äiti tehdä mullekin joskus säärystimet?" No äitihän tekee vaikka samantien.


Nähdään taas pian seuraavien UFO-havaintojen merkeissä!



Rakkaudella,

manteliMinni

Lankavaraston jäljillä, etappi 3

Hyvät, matkustajat, olemme saapumassa kolmanteen kohteeseen, joka näkyy ihan ikkunasta kurkistaessanne:

Useimmilla ihmisillä asuu sängyn alla pölypalloja, mutta meillä on niiden lisäksi lankaa. Käsi ylös ne, jotka yllättyivät! Ai, ei ketään vai? Jatketaan...

Tällainen laatikollinen sieltä paljastui ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että melkoisia yllätyksiä, joskin hyviä sellaisia tuli vastaan. Eli lankakaupassa käynnille ei (todellista) tarvetta ihan lähiaikoina liene.

Kappas, villatakillinen lankaa! Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Ärjy on hankittu kahdesta paikasta. Ensimmäisen yksi tai kaksi vyyhtiä hankin muutama vuosi sitten neulefestareilta, kun olivat tarjouksessa. Takkiin tarvittaa määrää ei vielä ollut, joten kun aikanaan tuli käytyä Ilossa sen ollessa vielä Salossa, nappasin pari vyyhtiä lisää. Muistan mukana olleen tätini hieman ihmetelleen, että ovatko nämä langat todellakin yleensä tämän hintaisia. Kyllä, kyllä ovat. Eivätkä minun mielestäni edes kovin kalliita. Näistä siis tosiaan takki joskus tulossa. Vaan, milloin, ken tietäis sen...
Laatikon sisältö: 400g.

Tässä kuvassa taas näemme pari oikein ihanaa herkkulankaa, jotka ovat saaneet hilloutua jo hyvän tovin; molemmat ovat saalista Neulefestareilta. Lanitium ex machinan Glitter sockia, vaaleampi sävy on Nereid ja tummempi Davy Jones. Lumoavan vihreitä sävyjä ja vielä kimallettakin, what's not to love?? Täytyy ruveta hiomaan sukanneulontataitoja, jotta näistä saisi jotain tehtyäkin.
Laatikon sisältö: 600g.

Ja seuraavaksi vuorossa postauksen pakollinen yksinäinen random-kerä. Kunnian saa tällä kertaa Crab apple -sävyinen Holst Garnin Coast. Tätä on aikoinaan ollut kuusi kerää, joista piti tulla Huldan takki, mutta syystä tai toisesta tekele ufoutui, sai purkutuomion ja puretut langat päätyivt roskiin, koska olivat ulkona tuulettumassa inasen liian pitkään. Mutta tällä selviytyjällä on vielä hyvät mahdollisuudet päästä puikoille.
Laatikon sisältö: 650g.

Yllätys, yllätys, nämäkin kaunottaret ovat peräisin festareilta. Taisi olla 2017, kun osallistuin Nancy Marchantin Briossi-kurssille, josta innostuneena mestsästin tuolloin nimenomaan dk-vahvuisia lankoja. Toisesta vyyhdistä on aika (tai erittäin omituiset kotitontut) syönyt vyötteen, mutta tuo oranssi vyyhti kertoo olevansa Primrose Yarnin Jasperia sävyssä Electric watermelon.
Laatikon sisältö: 850g.

Ja jottei esittely kävisi kovin yksipuoliseksi, on tässäkin kuvassa festarisaalista, tosin vain yhden vyyhdin verran. Vihreä vyyhti on Louhittarem luolan Päivätärtä sävyssä Fluori. Ihan hetken päähänpisto, koska pirteä vihreä sävy ja kimalle. Kaksi muuta vyyhteä ovat Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä Deep end. Reunimmaisen ostin itselleni ihkuherkkuvyyhdiksi toissavuoden Tampereen kässämessuilta. Keskimmäisen tilasin Snurren nettikaupasta, koska muistin, että näistä aikomaani neuleeseen tarvitaan pääväriä kaksi vyyhtiä. No juu, mutta ne vyyhdit olivatkin 50-grammaisia. Joten tuolla yhdelläkin olisi pärjännyt. Sanokaapas, arvoisat kanssaneulojat, tulisikohan näistä ihan kauhian ärtsy Haiku?
Laatikon sisältö: 1150g.

Näiden Emmebi Happy wool -kerienkään olemassaoloa en olisi enää muistanut, mutta muistan sentään sen, että sain nämä neuleystävältäni Marilta. Koostumus on 60% villaa ja 40% akryylia, joten jonkinlaisiin vauvaneuleisiin nämä voisivat soveltua.
Laatikon sisältö: 1250g.

Festariaarteiden ja lahjoitusten jälkeen päästäänkin tähän herkkuun, eli Austermannin Step 6:een, jonka olen hankkinut toisesta paikallisesta eli Neuloosista (sori Anne, että pääsen käymään niin harvoin!) Tämän kerän hankin ihan vartavasten itseäni varten palkitakseni itseni opiskelupaikan saamisesta. Tarkoitus olisi tehdä sukat, koska kaikki Lutakon kampuksella opiskelleet varmaankin tietävät ei-niin-kovin-lämpimät lattiat.
Laatikon sisältö: 1400g.

Ja random lankakerän tavoin ei myöskään postausta ilman löytöjä Cittarista! Pirrat olivat tarjouksessa Mammuttimarkkinoilla, mutta Novitan 7 Veljestä Napapiirit ja Cotton softit ovat löytyneet Outlet-osaston alelaareista. Onneksi kaikenlaisia hyväntekeväisyyskohteita riittää.
Laatikon sisältö: 2500g.

Kolmen tähänastisen episodin yhteenlaskettu lankamäärä on 7500g. Jokunen kerä niistäkin on toki jo päässyt kulutukseen, mutta eivät jemmat sentään vielä tähän lopu. Mutta ehkä ensi kerralla taas joitakin valmiitakin töitä.

Hauskaa tammikuun loppua kaikille ja neulomisiin!


Rakkaudella,

manteliMinni